maanantai 28. lokakuuta 2019

Vauvan odottelua

Nyt on kaikki ajatukset pyörineet vain tulevassa synnytyksessä. Tänään tuli täyteen raskausviikot 34+0. Viikon päästä on neuvolalääkäri, niin näkee vähän mikä on tilanne. Joulukuisista onkin jo useampi vauva syntynyt (Facebook ryhmässä olen seuraillut).

Eilen käytiin Ikeassa hakemassa viimeiset vauvantarvikkeet. Seinälle tulevat yövalot olivat tosi kivoja, ostettiin meille sellainen söpö kettulamppu. Nyt on kaikki valmista vauvan tuloa varten. Tulen tuskin enää kirjoittelemaan aktiivisesti blogia ennen synnytystä. Odotan kuitenkin jo aikaa kun pääsen vauvan kanssa ulkoilemaan ja viettämään aktiivista elämää. Sitten on myös enemmän kirjoiteltavaa.

Voisin vielä mainita, että kävin viime viikolla Yamk-pääsykokeissa Laureassa. Peruskoulutukseltani olen sairaanhoitaja, joten hain tietysti sairaanhoitajan ylempään amk-tutkintoon. Koe meni mielestäni hyvin, mutta tiedän että taso on kova. Kuukauden sisään saan myös tietää siis valintakoetulokset!

torstai 10. lokakuuta 2019

Ulkonäköpaineet ja lihavuus

Useimmat ihmiset haluaisivat muuttaa jotain ulkonäössään. En ole ikinä tavannut ketään, joka olisi täysin tyytyväinen siihen, miltä näyttää. Mitkä asiat näitä ulkonäköpaineita sitten synnyttävät? Sosiaalinen media vaikuttaa tosi paljon, ja uskon että lapsuuden kokemuksilla on myös iso merkitys. Lapsilla on tapana antaa suoraa palautetta ulkonäöstä, sekä positiivista, että negatiivista. Lapsena saatu negatiivinen kommentti ulkonäöstä voi vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Lisäksi olen huomannut miten paljon naisten välinen kilpailu vaikuttaa. Naiset eivät sano sitä ehkä ääneen, mutta monet vertailevat itseään ympärillä oleviin naisiin. Itsekin huomaan vertaavani omaa ulkonäköä ystävieni ulkonäköön. Jos olisin varustettu erittäin hyvällä itsetunnolla, niin ehkä vertailua ei tapahtuisi mielessäni. Onkohan miehillä tällaista samaa ulkonäkökilpailua?

Lihavat ihmiset kokevat usein häpeää monissa arjen tilanteissa. Nolottaa ostaa lihottavaa ruokaa, vaateostoksilla käyminen on kiusallista, bussissa ei meinaa mahtua istumaan toisen viereen... Liikakilot ikäänkuin muistuttavat koko ajan olemassaolostaan. Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta lihavuus on häpeällinen asia. Yleinen ajattelutapa on, että lihavuus on itse aiheutettua.

Totuus tietysti on, että liikakilot tulevat vain syömällä liikaa. Kuitenkin taustalla on usein mielenterveysongelmia tai muita vaikeuksia. Itsekin tiedostan olevani tunnesyöppö, eli syön saadakseni itselleni paremman olon. Liiallinen syöminen on yksi riippuvuuden muoto, yritetään täyttää jotain tarvetta siinä onnistumatta. En minäkään ole tullut syömällä onnellisemmaksi, pikemminkin päinvastoin.

Mitä tarvetta sinä yrität täyttää syömällä? Millä muulla tavalla tuon tarpeen saisi tyydytettyä?


maanantai 7. lokakuuta 2019

Raskauskuulumisia viikko 32

Oli surullista kuulla Queen of Eve blogin kirjoittajan Eveliina Ylösen yllättävästä kuolemasta. Eveliinahan oli juuri kehopositiivisuuden puolesta puhuja, aihe josta juuri kirjoitin edellisen tekstini. Even tuttava Anna Liljeroos pohti blogissaan kuolemaa, ja miten pitäisi elää tiedostaen elämän rajallisuus. Itsekin pyrin elämään niin, ettei tarvisi mitään jäädä katumaan. Ei voi tietää, paljon meille on annettu aikaa elää.

No tästä aiheesta ei sen enempää, vaan vähän iloisempiin aiheisiin. Itselläni tuli nyt 31 raskausviikkoa täyteen. En malta odottaa vauvan saapumista! Harjoitussupistuksia on ollut nyt reilusti päivittäin, joten olen jättänyt liikunnan ihan minimiin. Olen ehkä turhankin varovainen, mutta en halua lisätä ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Tässä ei kuitenkaan ole enää kuin pari kuukautta jäljellä.

Olen nyt vasta alkanut syömään kokonaan Fitmama-ruokavalion aamupalan, siinä on vaan niin paljon syötävää. Piti myös vähän aikaa kokeilla, minkä verran sokerit nousee reilusta aamupalasta, mutta näköjään ei nouse. Jotenkin ihmetyttää miten olen ylipäätään saanut raskausdiabetes-diagnoosin, kun kotimittauksissa ei ole tullut lainkaan ylityksiä. Parempi kuitenkin seurata mieluummin turhaan sokereita, ettei tule mitään haittoja vauvalle.

Pakkaseen olen saanut jo jonkin verran ruoka-annoksia valmiiksi. Välillä on tosin tullut jo syötyäkin pakkasesta ruokia, kun en ole muistanut tehdä lisää ruokaa ajoissa. Mielitekoja tulee paljon vähemmän, kun on valmiiksi aina terveellistä syötävää. Joskus olen sortunut itsekin esim. tilaamaan pizzaa sillä verukkeella, että kotona ei ole ruokaa valmiina. Nyt ei ole enää tätäkään tekosyytä.

Luin myös hyvän vinkin, miten voi vähentää limsan himoa: makuvedet. Itse olen nyt kokeillut tätä vesihommaa viikon verran, ja on toiminut. Eli aamuisin teen aina ison kannullisen vettä, johon laitan hedelmäsiivuja mausteeksi. Lime ja sitruuna ovat olleet ainakin hyviä. Nyt olen juonut enää noin kerran viikossa light-limsaa, kun alkuraskaudesta saatoin juoda jopa päivittäin limsaa. Eli taas on tullut pientä edistystä!

Tässä kuvaa syyskuulta kun jaksoin vielä käydä reippaalla kävelylenkillä. Aika väsyneet kasvot.

Iltapalasmoothie hienosta painimukista :) Sisältää rahkaa, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Kehopositiivisuus

Kehopositiivisuudesta on ollut paljon keskustelua somessa ja lehdissä viime vuosina. Yritin löytää tälle termille määritelmää netistä, mutta en äkkiseltään sitä löytänyt. Itse ajattelen, että kehopositiivinen ihminen rakastaa kehoaan, vaikka olisi minkä tahansa näköinen ulkoisesti. Minusta Suurin pudottaja-ohjelmassa valmentaja Aki Manninen sanoi hyvin, että kehoaan tulee rakastaa vaikka olisi ylipainoinen, mutta liikakiloissa itsessään ei ole mitään positiivista. Kehopositiivisuushan usein liitetään painoon, vaikkei näillä ole välttämättä tekemistä keskenään.

Uskon että parhaimmillaan kehopositiivisuus voi auttaa laihduttamaan (tai lihottamaan jos alipainoa), koska itseään rakastava ihminen haluaa itselleen hyvää. Itsensä syyllistäminen tai itseinho ei motivoi auttamaan itseä. Tärkeää on myös saada muilta ihmisiltä positiivista kannustamista. Ulkopuolelta tuleva negatiivinen palaute esim. liikakiloista yleensä vähentää henkilön kehopositiivisuutta, näin olen ainakin omalla kohdalla huomannut.

Kehopositiivisuus saa usein kritiikkiä siitä, että se antaa ikäänkuin luvan olla ylipainoinen. Tavallaan ymmärrän miksi näitä kommentteja tulee, koska itsekään en usko, että reilusti ylipainoinen ihminen olisi onnellinen kehossaan. Mutta, vaikka itsekin olen nyt ylipainoinen, pystyn samalla rakastamaan kehoani. Rakastan sitä kehoa, joka minulla on liikakilojen alla. Tämä positiivisuus vartaloani kohtaan saa minut syömään terveellisemmin, koska haluan pitää huolta itsestäni. Mielessäni voin nähdä sen terveen ja kauniin kehon, jonka saan terveillä elämäntavoilla.

Positiivisessa psykologiassa sanotaan, että "se mitä katsot kasvaa". Jos siis näet itsesi kauniina, alkaa kauneus lisääntyä. Itsensä näkeminen taas rumana, alkaa myös toteuttaa itseään. Toivottavasti en ala kuitenkaan kirjaimellisesti kasvamaan kun katselen itseäni peilistä, mitä nyt maha saa hetken aikaa vielä isontua. Reilu pari kuukautta enää laskettuun aikaan!